Tehokkaan hoivan tehostaminen: Kuinka onnistua viidellä vinkillä
Ei ollut kyse vain raskaista nostoista, vaan kaikista niistä intiimeistä, haavoittuvista tilanteista. Auttaa vanhaa ihmistä syömään ilman, että loukkaa hänen arvokkuuttaan – aikapaineessa. Suihkuttaa vanha mies, joka häpeää, ettei pysty siihen itse. Vaihtaa hänen vaippansa tavalla, joka antaa hänelle mahdollisuuden säilyttää arvokkuutensa.
Onneksi siellä oli kokeneita kollegoita, jotka osasivat lukea tilanteita. Aina, joka pystyi kohottamaan muistisairaan naisen vastahakoisen aamumielen hyvin sijoitetulla vitsillä vahvalla murteellaan. Olga, joka lämpimästi ja turvallisesti pystyi rauhoittamaan levottoman rouvan, joka etsi poismennyttä miestään käytäviltä. Tai oma äitini Sissel, joka työskenteli terapiassa – nykyään lakkautettu – missä päivittäinen Norran-lukeminen ja kahvihetki olivat valoisia hetkiä, jotka antoivat elämälle tarkoituksen.
Tänään näen kunnan hoiva- ja hoivapalvelupäällikön Linda Dehlinin selittävän SVT:ssä, että henkilökunnan on alettava työskennellä joka toinen viikonloppu. Työvuorosuunnittelua ”tehostetaan”. Norrasta luen, että kesän sijaisuuksien tarpeisiin puuttuu edelleen 130 henkilöä. Joka ei näe yhteyksiä, joutuu teeskentelemään sokeaa.
Serkkuni kumppani Hannele toteaa ohjelmassa: ”Hoivaa ei voi tehostaa. Sitä voi tehdä teollisuudessa, mutta ei hoivassa.” Hän on oikeassa. Tukisukkien vetäminen nopeammin ei onnistu (ne, jotka tietävät, tietävät). Lääkkeiden jakaminen nopeammin tai vanhan ihmisen auttaminen hampaiden harjauksessa nopeammin ei ole mahdollista. Hoiva vie aikaa – koska hoiva on aikaa.
Jäljelle jää enemmän ajan puristaminen henkilökunnasta. Dehlin toivoo, että ”pitemmällä aikavälillä voimme päästä siihen, että tämä olisi parempi niille, joita palvelemme, asiakkaillemme”. Vanhentunut näkemys hoitotyöstä kutsumuksena hiipii rivien välistä. Mutta hoitajat ja lähihoitajat eivät ole vain ”työtään varten”. He ovat myös olemassa omia lapsiaan, omaisiaan – ja itseään varten.
Hannele on viettänyt viime vuodet erikoistumalla lähihoitajaksi. Hän rakastaa työtään. Mutta nyt hän kertoo, että hänellä on suunnitelma B, jos kunta päättää heikentää työolosuhteita entisestään.
Jos haluamme säilyttää hoitohenkilökunnan, joka on samalla tasolla kuin minulla oli onni työskennellä, on aika alkaa nähdä heidät ammattitaitoisina ammattilaisina. He tekevät päivittäin suorituksia, joita harvat meistä tavallisista kuolevaisista pystyisivät tekemään. He ansaitsevat kunnioitusta, ja he ansaitsevat lepopäivänsä.
