Suomen poliittisen näyttämön muutokset: SD-puolueen asema heikkenee
Sverigedemokraattien vaatimus Tidö-sopimukseen osallistumisesta oli, että tehtäisiin selvitys siitä, miten valtio voisi saada enemmän maahanmuuttajia muuttamaan Ruotsista. Esikuvanaan he ovat erityisesti tarkastelleet Tanskaa, jossa he uskovat onnistuneensa houkuttelemaan ihmisiä muuttamaan pois maastaan antamalla heille runsaasti verovaroja. Kääntömuuttoselvitys (13/8) osoittaa kuitenkin, että yhteiskunnalle koituvat taloudelliset hyödyt olisivat hyvin pieniä, jos Ruotsi seuraisi tanskalaisen mallin. Noin 700 henkilöä vuodessa tarttuisi tarjoukseen, ja yhteiskunnallisten vaikutusten odotettaisiin näkyvän noin viidentoista vuoden kuluttua.
Selvitys viittaa muun muassa akateemisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että maasta köyhästä maahan muuttaneet harvoin valitsevat palata takaisin syntymämaahansa. Tämä pätee erityisesti niihin, jotka ovat saapuneet Ruotsiin pakolaisina. On itsestään selvää, että sotaan, sortoon ja köyhyyteen paenneet eivät ole kovin kiinnostuneita muuttamaan pois hyvinvointivaltiosta, joka ei ole ollut sodassa yli 200 vuoteen.
Selvityksen mukaan sopiva tuki olisi 150 000–350 000 kruunua henkilöä kohden plus matkakulut. Nykyisen ruotsalaisen rahayksikön arvolla paluumuuttava perhe ei edes selviäisi vuotta Somaliassa, Syyriassa tai Afganistanissa, elleivät he saisi nopeasti hyvin palkattuja töitä palattuaan. Suuri osa Somaliaan muuttaneista somaleista on kotoisin pääkaupungista Mogadishusta. Siellä asuntomarkkinat ovat kehittymättömät ja sekä talot että asunnot ovat ylihinnoiteltuja. Kuukausittaiset kustannukset perheasunnosta Mogadishun laidalla ovat suunnilleen samalla tasolla kuin asunto Rosengårdissa tai Bergsjönissä.
Maria Malmer Stenergard (M) on Ruotsin muuttoviraston ministeri. Hän ei ole tyytyväinen kumpikaan Sverigedemokraattien tai Moderaternan esittämiin epäkohtiin selvityksessä. Sen sijaan, että syventyisimme puuttuviin asioihin, maahanmuuttoministeri Maria Malmer Stenergard (M) yrittää ottaa hieman feministisen hatun päähänsä puhumalla siitä, kuinka hän on ”tavannut useita henkilöitä, erityisesti naisia, jotka kaipaavat palata juurilleen” ja luoda ”tukea niille, jotka haluavat palata”. On tietysti tuskallista, että naiset, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin, kaipaavat kotimaahansa, kärsivät masennuksesta, jäävät kotiin ja eivät opi kieltä. On surullista, että kymmenettuhannet Kristiinat Duvemålasta eivät koskaan saa purra symbolista astrakanomenaa. Mutta on epärehellistä ja pelkurimaista käyttää sitä tunteisiin vetoavana argumenttina, kun todellisuudessa halutaan, että nuoret miehet ja työperäiset maahanmuuttajat, jotka ovat jääneet eläkkeelle, lähtisivät Ruotsista.
Sverigedemokraattien maahanmuuttopoliittinen edustaja Ludvig Asplund on luonnollisesti vielä tyytymättömämpi. Kommentoidessaan Dagens Nyheteriin (13/8) hän totesi, että ”selvitys ei tuo esiin mitään ehdotuksia, joita voimme käsitellä edelleen”. Tämä sattuu tietysti puolueelle, jonka olemassaolon tarkoitus on tyhjentää Ruotsi maahanmuuttajista. Erityisesti kun heidän tulisi ymmärtää, että Sverigedemokraatit eivät enää esitä yhteiskunnallisia muutosehdotuksia, jotka olisivat käytännöllisesti toteutettavissa. Puolueohjelma alkaa muuttua sekoitukseksi ideoita, jotka ovat jo hallituspuolueiden ja sosiaalidemokraattien ajamia. He ovat yksinkertaisesti matkalla ulos roolistaan Ruotsin politiikassa.
