Skellefteån kunnan tarpeen vanhustenhoitotoimikunta
Vanhustenhoito on uppoava laiva. Säästöt, henkilökunnan vähennykset tai ollakseni selvä, harva haluaa työskennellä ammatissa, jolla ei ole hyvää työympäristöä. Laivan pohjalle on jo tullut reikä, mutta poliitikot ovat keksineet uuden tavan pelastaa itsensä: omaisten tulisi saada taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa vanhuksiaan. Näen tämän kestämättömänä. Poliitikot pääsevät siten vastuusta työympäristöstä, kustannuksesta ja vastuusta. Mutta mitä tämä tekee koko yhteiskunnalle?
Olen itse tehnyt Skellefteåssa ehdotuksen vanhustenhoitotoimikunnan perustamisesta, mikä voisi olla koko vanhustenhuollolle noste, jossa on henkilöstövastuu ja oma budjetti. Ehdotus laadittiin 13.6.2023, ja vastaus poliitikoilta saatiin 23.10.2023. Vastaus tulee kunnanvaltuustosta, ja siinä todetaan: ”Skellefteåssa on perinne tarkastella poliittista organisaatiota ennen jokaista uutta toimikautta.” Tämä tarkoittaa, että vuonna 2026 syyskuussa on uusi hallitus, ja kuukautta aiemmin on perinne katsoa poliittinen organisaatio läpi. Mutta samat poliitikot istuvat 2025 samojen ongelmien kanssa.
Hämmästyin vastauksesta, joten kysyin lähialueen kaupungeilta, Umeå, Luleå ja Piteå, jotka kaikki ovat vasemmistohallinnossa, onko heillä samanlainen perinne, kun halutaan muuttaa jotain, mikä on menossa rikki. Vastaus oli ”heillä ei ole sellaisia perinteitä”, mikä tulkitsen niin, että jos ongelmia ilmenee ja ehdotetaan mahdollista parannusta, se käsitellään välittömästi. Ei niin kuin Skellefteåssa, jossa perinteet ohjaavat hyvinvointia, joka on vajoamassa pimeyteen.
Skellefteån kunnanvaltuusto koostuu kaikista puolueista. Mutta jokin on pielessä. Kunnanvaltuuston päätös oli noudattaa perinteitä, jolloin oikeistolaiset poliitikot eivät vastustaneet päätöstä. Tai eivät valinneet viedä kansalaisen ehdotusta eteenpäin käsittelyyn ja arviointiin omissa puolueissaan.
Joillakin kunnilla on vanhustenhoitotoimikunta, ja oletan heidän poliitikoillaan olevan kokemusta vanhustenhoidosta. Mutta näin ei ole kaikissa mainituissa, joissa poliitikot eivät omaa kokemusta.
