Muharrem Demirok (C) toimi Centerpartin puheenjohtajana. Hän ei kuitenkaan ole onnistunut säilyttämään eikä rekrytoimaan uusia äänestäjiä. Nyt anonyymit puoluetoverit vaativat hänen eroaan. Yksi keskeinen centerpartisti sanoi Expressenille, että ”olemme näkemässä sisällissodan alkua”. Mutta puolueen ongelmat eivät pääosin johdu Demirokista.
Annie Lööfin aikaan puheenjohtajana asiat olivat helpompia, kevyempiä ja mukavampia. Lööf oli kapinallinen, kaupunkilaisliberaali ja huomion keskipiste. Lööf hengaili Isabella Löwengripin kanssa houkutellakseen naispuolisia kaupunkilaisäänestäjiä. Fredrick Federley kampanjoi vapaan liikkuvuuden puolesta EU-vaaleissa 2014. Puolustuspolitiikka ei ollut merkittävä kysymys, eikä ihmiset ampuneet toisiaan esikaupungeissa, eikä Välimerellä näkynyt yhtään kumivenettä.
Kun vuosi 2022 vaalikampanja alkoi, puolue keskittyi enimmäkseen siihen, mitä se ei aio tehdä vaalien jälkeen: tehdä yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa. Ei ole ihme, että Demirok kuvataan ideattomana, koska hän peri ideattoman ideologian.
Lähes kaksi prosenttia aiemmista center-äänistä menetettiin vuoden 2022 vaaleissa. Tämä ei ole yllättävää puolueelle, joka on vaihdellut kuuden ja yhdeksän prosentin välillä 1980-luvun lopusta lähtien. Ehkä Centerpartiolla voi olla mahdollisuus löytää uusi suunta västerbottilaisten edustajien avulla.
Vaikka puolue menetti ääniä läänissä viime vaaleissa, se saavutti tuloksen, joka oli yhden prosenttiyksikön parempi kuin kansallisesti. Kärkiehdokas Helena Lindahl keräsi paljon henkilökohtaisia ääniä ja voitti paikkansa eduskunnassa henkilövaalien kautta. Läänin yhdeksästä edustajasta vain kolme onnistui saavuttamaan tämän.
Västerbottilaisten centerpartistien mielenkiintoisin piirre on ollut heidän terveellinen oppositiollisuutensa kansallista puoluekokonaisuutta vastaan. Helena Lindahl on yksi niistä centerpartisteista, jotka ovat kyseenalaistaneet voimakkaimmin puolueen liikkeen vasemmistoon. Hän ajaa metsänomistajien omistusoikeuskysymyksiä ja puolustaa kuntien oikeutta sanoa ei tuulivoimaloille. Kun Helena Lindahl vieraili Skellefteåssa hiljattain ja puhui maaseutupolitiikasta, hän sanoi näin:
”Tuulivoimaa tarvitaan koko Ruotsissa, mutta kenenkään ei pidä luulla, että pohjoissuomalaiset kunnat antavat itseään huijata uudelleen, kuten tapahtui vesivoiman kanssa. Voittojen on tultava kuntiin ja maaseutualueille.”
Viimeisimmässä puheenjohtajan valintaprosessissa oli centerpartisteja pohjoisesta etelään asti, jotka ehdottivat Lindahlia. Puolueen valintakomitea kuitenkin nosti esiin kompromissihaluisemmat ehdokkaat. Tämä saattoi olla virhe.
Nyt on nähtävä, ottaako Demirok opikseen vai korvataanko hänet jollain, joka edustaa maaseutujen ääntä.
