news-04092024-135229

Kuluttajien on tärkeää olla tietoisia siitä, miten kaupat käsittelevät huijausten paljastukset. Viime vuosien vaikeina aikoina matalien hintojen metsästäminen on muodostunut jonkinlaiseksi kansanhuviksi. Facebook-ryhmiä on perustettu, joissa jaetaan vinkkejä edullisista hinnoista ruokakaupoissa ja erityistuotteissa kuten ihonhoitotuotteissa ja kodinelektroniikassa. Olipa ostoslistalla sitten litra maitoa, uudet lenkkitossut tai uusi sohva, kaikki tavoittelevat samaa asiaa: paras mahdollinen tuote halvimmalla mahdollisella hinnalla.

On hienoa, että taloudellinen kriisi on saanut ihmiset auttamaan toisiaan löytämään hyviä tarjouksia ja säästämään rahaa. Sen sijaan ei ole kaunista, että sekä fyysiset kaupat että verkkokaupat rikkovat markkinointilakia toistuvasti sekaantumalla tarjouksiin. Kuluttajaviraston tutkimus on osoittanut, että Ruotsin kaupat kiertävät lakia siitä, miten alennusmyyntejä ja tarjouksia saa toteuttaa.

Vuonna 2022 päivitettiin laki siitä, milloin ja miten tuotetta saa myydä ”ale”, ”erikoishinta”, ”alennettu hinta” (rakas lapsi on monia nimiä). Maanantaina 2. syyskuuta Kuluttajavirasto julkaisi raportin, joka osoittaa, että yli puolet kaikista Ruotsin kaupoista, sekä fyysiset että verkkokaupat, kiertävät lakia korottamalla ja sitten alentamalla eri tuotteiden hintoja. Huonekalu- ja sisustusalalla hintahuijaus on niin yleistä, että vain kolme kymmenestä jälleenmyyjästä pysyy lain rajoissa.

Sääntöjen noudattamatta jättäminen ei johdu siitä, että laki olisi monimutkainen tai vaikea ymmärtää niille, jotka työskentelevät hinnoittelun ja voittomarginaalien parissa kaupan alalla. Se on itse asiassa erittäin helppo ymmärtää, ja juuri siksi sitä on niin helppo kiertää: Kun tuote myydään alennettuun hintaan, ilmoitetun hinnan tulee olla alin hinta, jota on käytetty viimeisten 30 päivän aikana. Joten kun jälleenmyyjä sen sijaan korottaa hintaa ennen ”Mustaa perjantaita” tai joulunalennusmyyntiä ja sitten laskee hintoja uudelleen, se johtaa kuluttajia harhaan. Siinä voi olla kyse siitä, että hinta nousee 20 prosentilla tuotteessa syyskuussa, ja sitten se lasketaan 30 prosentilla juuri sopivasti Black Fridayhin mennessä. Todellinen hinnanalennus on silloin vain 16 prosenttia.

Ymmärrettävästi yritysten toiminta voi olla vaikeaa. Kilpailu jälleenmyyjien välillä kasvaa jatkuvasti. Miksi mennä NK:hon, kun se huulipuna tai kynsilakka on halvempi verkossa? Miksi matkustaa tylsälle teollisuusalueelle ostamaan kuivausrumpua, kun voit tilata sen netistä ja maksaa vain pari sataa ekstraa saadaksesi sen sisään kannettuna?

Raportissa Kuluttajavirasto tuo esiin, että ongelma ei ole vain lakien rikkomisessa sinänsä, vaan myös siinä, että kuluttajat menettävät käsityksen siitä, mikä on kohtuullinen hinta tietystä tuotteesta. Mutta on olemassa vielä yksi tärkeä näkökulma huijauksessa, joka vaikuttaa lompakkoomme epäsuorasti: ajan vaihtoehtokustannus, jonka käytämme etsiessämme parasta mahdollista hintaa sekä fyysisistä kaupoista että internetistä. Siksi Kuluttajaviraston ei tarvitse vain valvoa suurten toimialojen toimia. Sen on myös annettava varoituksia yrityksille, jotka ovat systemaattisesti rikkoneet hintatietolakia.

Ainoa oikea tapa kuluttajille osoittaa tyytymättömyytensä on – kuten tavallista – äänestää jaloillaan. Jotta voimme tehdä sen, meidän on kuitenkin tiedettävä, mitkä yritykset ja jälleenmyyjät meidän tulisi välttää.