Kansainvälinen naistenpäivä: rauhan ja tasa-arvon päivä
Kansainvälinen naistenpäivä on voimakas muistutus siitä, että naisten oikeuksien ja turvallisuuden puolesta on vielä paljon tehtävää. Tuoreet tilastot ovat hälyttäviä: joka viides nuori nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa seksin yhteydessä, kun taas lähes joka neljäs on joutunut raiskatuksi. Nämä luvut tulevat esiin Folkhälsomyndigheten hiljattain julkaisemasta laajasta kyselystä, johon osallistuivat 16–29 -vuotiaat henkilöt. On selvää, että tarvitaan enemmän ja tehokkaampia toimenpiteitä väkivallan ennaltaehkäisemiseksi.
Jokainen päivä naiset ja tytöt joutuvat väkivallan, häirinnän ja seksuaalirikosten uhreiksi. Joka kolmas viikko nainen kuolee miehen tekemänä henkirikoksena, johon hänellä on ollut läheinen suhde. Usein väkivallan edellä on ollut varoitusmerkkejä ja yhteyksiä viranomaisiin, jotka olisivat voineet estää väkivallan ajoissa. Naisten väkivaltaa vastaan taisteluun tarvitaan naisrauhan politiikkaa, joka läpäisee koko yhteiskunnan: koulut, sosiaalipalvelut, terveydenhuolto, poliisi ja oikeuslaitos.
S-kvinnor huomaa myös huolestuttavan kehityksen, jossa vapaaehtoiset naisjärjestöt kamppailevat täyttääkseen vaatimukset suojatulle asumiselle. Vapaaehtoisten naisten ja tyttöjen turvakotien erityispiirteitä on suojeltava. Lapset on suojattava olemaan tekemisissä väkivaltaisen vanhemman kanssa. Ei ole kohtuullista, että väkivaltainen isä voi saada oikeuden tavata lastaan, vaikka hänet on katsottu niin vaaralliseksi, että äiti on saanut suojatun asumisen tai suojatut henkilötiedot.
Siitä lähtien kun suostumuksen laki tuli voimaan, ilmoitusten ja tuomioiden määrä on kasvanut, mutta tuomittujen osuus on edelleen alhainen. Useimmat raportoidut raiskaukset eivät koskaan pääse oikeudenkäyntiin vaan ne lopetetaan poliisin esitutkinnassa. Viime vuosina vain 5 prosenttia ilmoitetuista raiskauksista on johtanut tuomioon. Oikeuslaitoksen on lisättävä tietämystään miesten väkivallasta naisia kohtaan ja seksuaalirikoksista.
Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa lapsen puberteetin kehitys on monissa tapauksissa ollut ratkaiseva tekijä siinä, arvioiko tuomioistuin tekijän ymmärtäneen, että kyseessä oli lapsi vai ei. Vaikka lainsäädäntöä on muutettu huomioonottaen huolimattomuus lapsen ikään nähden, lapsia suojellaan edelleen riittämättömästi. Vastuu on aina aikuisella, meidän on huolehdittava, että lapset kaikissa tilanteissa, myös seksuaalisissa, katsotaan lapsiksi 18 vuoden ikään saakka.
Yhteiskunnan on toimittava tämän jatkuvan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan pandemian, miesten väkivallan naisia kohtaan ja seksuaalirikosten, torjumiseksi. Miesten väkivaltaa naisia kohtaan on priorisoitava samalla tavalla kuin jengirikollisuus.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalirikosten uhrien määrä on huolestuttava. Tästä syystä onkin tärkeää, että yhteiskunta ja viranomaiset ryhtyvät toimiin tämän vakavan ongelman ratkaisemiseksi. Naisten turvallisuuden ja oikeuksien suojeleminen on keskeinen osa yhteiskunnan kehitystä ja tulevaisuutta.
