Vanhuksenhuollon työympäristön parantaminen: Tärkeimmät tavoitteet ja vinkit
Vanhuksenhuollon lähihoitaja on Ruotsin yleisin ammatti. Tällä hetkellä noin 200 000 henkilöä työskentelee vanhushoidossa, ja tarve odotetaan kasvavan 50 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Samalla henkilöstön rekrytointi on vaikeaa. Useimmat nuoret kertovat kyselyissä, että työolosuhteet vanhushoidossa eivät ole hyviä.
Hiljattain Socialstyrelse julkaisi raportin, jossa käsiteltiin vanhushoidon henkilöstön tilannetta tänä päivänä. Noin puolet vanhushoidon työntekijöistä työskentelee kokopäiväisesti, kun taas noin 30 prosenttia on määräaikaisessa työsuhteessa.
Eniten huomiota herättävät korkeat sairauslomapäivät. Lähihoitajat ja hoiva-avustajat vanhushoidossa ovat sairauslomalla 21 päivää vuodessa, mikä on kaksinkertainen muihin työmarkkinoihin verrattuna. Raportin mukaan työympäristön ja sairauspoissaolojen välillä on vahva yhteys. Työn vaatimusten ja resurssien välillä on epätasapaino. Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työtilanteeseen ovat vähäiset.
Jos osa-aikaiset työntekijät lisäisivät työaikaansa kolmella tunnilla viikossa, se vastaisi yli 8000 henkilötyövuotta. Jos sairauslomien määrä saataisiin laskettua työmarkkinoiden keskiarvoon, se tarkoittaisi 6000 lisätyöntekijää.
Raportti korostaa, että työympäristön on parannuttava ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien on oltava suuremmat, jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin. Vakinaisten työsuhteiden osuuden on lisäännyttävä, samoin kuin kokoaikaisten työntekijöiden määrän.
Pandemian jälkeen on tullut selväksi, että panostuksia tarvitaan vanhustenhoitoon. Vaikka sanallinen panostus on ollut suurta, konkreettisia toimenpiteitä ei ole juurikaan tapahtunut.
Raportin positiivinen puoli on se, että hoiva- ja hoitotyö on kärjessä siinä, kuinka merkityksellisenä työntekijät kokevat oman työnsä.
Yksinkertainen johtopäätös on se, että vanhustenhoito tarvitsee enemmän resursseja, jotta henkilöstömäärää voidaan lisätä ja työtilanne parantua. Viikonlopputyön vähentäminen ja jaettujen työvuorojen poistaminen ovat tärkeitä toimenpiteitä. Työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä on lisättävä.
Kaiken kaikkiaan tämä hyödyttää asukkaita ja hoidettavia vanhuksenhuollossa. Hoito paranee, ja arki voi olla aktiivisempaa.
