uusiutuva-terveydenhuoltojrjestelm-suomessa-miksi-muutos-takkuilee

Uudistettu terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa: Miksi muutos tökkii?

Terveydenhuollon kenttä on jatkuvassa muutoksessa, ja uudet tutkimukset valottavat yhteyksiä korkeamman jatkuvuuden ja lääkäreiden kanssa tyytyväisempien potilaiden välillä. Parempi lääkityksen noudattaminen, vähemmän sairaalahoitoja ja käyntejä päivystyksissä sekä alhaisempi sairastavuus ja kuolleisuus ovat kaikki seurauksia tästä yhteydestä.

Tuoreet, vielä julkaisemattomat tiedot kansainvälisestä kirjallisuudesta osoittavat, että ennenaikaisen kuoleman, sairaalahoitojen ja päivystyskäyntien todennäköisyys voi vähentyä 10-15 prosenttia kunkin osalta. Tämän tiedon perusteella panostaminen perusterveydenhuoltoon olisi itsestäänselvyys.

Suomen Socialstyrelsen on suositellut, että jokainen lääkäri olisi vastuussa 1 100 henkilöstä, jotta saatavuus ja jatkuvuus paranisivat. Viitisen vuotta sitten hallitus päätti panostaa ”Hyvään ja läheiseen hoitoon” perusterveydenhuollon ollessa pohjalla. Hallitus on myöntänyt varoja tähän panostukseen, mutta arvioinnit ovat osoittaneet, että harvat merkit viittaavat siihen, että panostus olisi johtanut tavoitteisiin ja parannuksiin potilaille.

Mutta millainen tilanne on omalla alueellamme?

Västerbottenin alue ei ole tehnyt päätöstä lääkäreiden henkilöstömääristä vaan ”seuraa kehitystä”. Alueella perusterveydenhuollon osuus terveydenhoitokustannuksista on ollut noin 18 prosenttia viimeisten 5-10 vuoden aikana. Distriktssköterskorien määrä on yksi maan alhaisimmista. Väestöstä noin 15 prosenttia ilmoittaa olevansa vakituisessa lääkäriyhteydessä verrattuna 30 prosenttiin koko maassa.

Distriktsläkareiden puute on hyvin suuri. Skellefteåssa oli edellisenä vuonna 17 vakituista distriktsläkäriä. Lääkäriä kohden tulisi olla noin 1 500 asukasta, joten tarve olisi noin 50 henkilöä. Socialstyrelsen tavoitteen mukaan tarve on noin 70 lääkäriä. Erikoistumassa olevien lääkäreiden määrä on noin 20, mutta kokemus on osoittanut, että puolet näistä jättävät koulutuksen kesken.

Vuosi sitten kysyin alueemme poliitikoilta heidän suunnitelmistaan vahvistaa taloudellisesti perusterveydenhuoltoa. Hallitsevien puolueiden vastaus jäi saamatta. Vuoden 2025 budjetti pysyi pääosin ennallaan.

Organisaatio ja yhteistyö sairaaloiden ja kunnallisen perusterveydenhuollon kanssa ovat tärkeitä. Näitä ovat poliitikot keskittyneet. Mutta tämä ei ratkaise perusongelmia.

Perusterveydenhuolto on alirahoitettu, työolosuhteita on parannettava henkilöstön houkuttelemiseksi.

Verbaalinen panostus perusterveydenhuoltoon ja ”Hyvään ja läheiseen hoitoon” voi olla kuinka suuri tahansa, mutta panostuksen on näyttävä lattiatasolla lisääntyneinä distriktsläkäreinä ja distriktssköterskorina.

Näin ollen kysymys poliitikoille pysyy. Minkälainen suunnitelmanne on vahvistaa taloudellisesti perusterveydenhuoltoa?