Yhteenkuuluvuuden merkitys lapsen turvallisuudelle
Turvallisuus on lapselle olennainen osa hyvinvointia ja kehitystä. Lapsi tarvitsee vakaan ympäristön, jossa hän voi tuntea olonsa turvalliseksi ja johon hän voi rakentaa juurensa. Kun lapsi joutuu toistuvasti irrotettavaksi näistä juuristaan, se voi aiheuttaa elinikäisiä traumoja.
Kuvittele tilanne, jossa 6-vuotias poika joutuu yllättäen jättämään kaiken taakseen. Lysekilissä, Bohuslänissä asuva poika oli asunut useita vuosia isovanhempiensa luona sijoitettuna perhehoitoon. Hänen isänsä oli kuollut pojan ollessa vastasyntynyt, ja äiti ei pystynyt huolehtimaan hänestä pitkäaikaisen päihdeongelman vuoksi.
Isovanhempien luona poika oli löytänyt turvapaikan. Hänellä oli kavereita, koulupolku ja läheiset sukulaiset ympärillään. Isovanhemmat olivat arvostettuja yhteisössä, ja vaikka he olivatkin jo iäkkäitä, he tarjosivat pojalle lämpimän ja turvallisen kodin. Kuitenkin kaikki tiesivät, että tämä järjestely ei voisi olla pysyvä ratkaisu.
Riitaantunut näkemys uuden kodin siirtymisestä
Kun päätös pojan siirtämisestä tehtiin, erimielisyyksiä alkoi ilmetä. Sosiaalitoimi halusi asian etenevän nopeasti, kun taas isovanhemmat toivoivat pojan saavan rauhassa tutustua uuteen perheeseensä ennen lopullista muuttoa. Yhtäkkiä eräänä päivänä ilman ennakkovaroitusta poika revittiin juuriltaan ja vietiin salaiseen paikkaan, jota hän ei tuntenut.
Tämä tapahtui syyskuussa 2022, eikä poika ole sen jälkeen nähnyt isovanhempiaan tai muita sukulaisiaan. Hän on eristetty koko perheestään ja menettänyt tukiverkostonsa. Tällainen äkillinen ja selittämätön eroaminen voi aiheuttaa lapselle suuria vaikeuksia tulevaisuudessa, erityisesti kyvyssä luoda turvallisia ja läheisiä ihmissuhteita.
Vastuun puute ja tarve muutokselle
Tilanteessa, jossa lapsi irrotetaan hyvin toimivasta perhehoitopaikasta ilman asianmukaista valmistautumista tai tukiverkostoa, syntyy vakavia seurauksia. Vaikka äärimmäisissä hätätapauksissa on tehtävä nopeita päätöksiä, niitä ei saa tehdä kevyin perustein. Lasten hyvinvointi on asetettava aina etusijalle.
On tärkeää, että vastuuhenkilöt kantavat vastuunsa ja joutuvat tilille toimistaan. Tarvitaan erikoistunutta koulutusta lasten psyykkisestä hyvinvoinnista, kiintymyksestä ja traumoista sosiaalityöntekijöille, jotka työskentelevät lasten parissa. Lisäksi on välttämätöntä palauttaa virkavastuu järjestelmään.
Kjerstin Almqvist, Karlstadin yliopiston psykologian senioriprofessori ja lasten ja traumojen asiantuntija, korostaa, että lapset, jotka joutuvat äkillisiin ja selittämättömiin eroihin kiintymyshenkilöistään, ovat alttiimpia vakaville vaikeuksille tulevaisuudessa. Tämä vaikuttaa erityisesti heidän kykyynsä luoda turvallisia ja läheisiä ihmissuhteita.
Sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten on ymmärrettävä, että lapset eivät ole vain esineitä, joita voi siirtää paikasta toiseen oman mukavuuden vuoksi. Lasten tarpeet ja hyvinvointi on asetettava aina etusijalle, ja toimien on oltava lapsikeskeisiä ja perusteltuja.
Sosiaalitoimen on tehtävä yhteistyötä perheiden kanssa ja tarjottava tukea ja ohjausta sekä lapsille että heidän perheilleen. On tärkeää, että lapset saavat säilyttää yhteyden läheisiinsä ja tuntevat olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Lapsen etu on aina ensisijainen.
Lopuksi, on tärkeää, että yhteiskunta ja viranomaiset tekevät systemaattisia muutoksia ja parannuksia lastensuojelujärjestelmään. Lasten oikeudet ja hyvinvointi on asetettava etusijalle kaikissa päätöksissä, ja lapsia on kohdeltava yksilöinä, joilla on oma ääni ja tarpeet. Vain näin voimme varmistaa, että tulevaisuuden lapset voivat kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
