Aborttilausunto on misogynian synkkä varjo
Abortin saaminen on monelle nainen arka ja vaikea tilanne. Se voi olla seurausta tahattomasta raskaudesta, terveysongelmista tai muista syistä, jotka tekevät lapsen saamisesta mahdotonta tai ei-toivottua. Tässä vaiheessa naiset tarvitsevat tukea ja ymmärrystä.
Historiallisesti naiset ovat taistelleet turvallisen ja luotettavan lisääntymisterveyden puolesta. He ovat tehneet työtä saadakseen äänensä kuuluviin ja tullakseen vakavasti otetuiksi terveydenhuollossa, kun he ovat kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Mutta nyt tämä taistelu on vaarassa kohdata yhden modernin aikakauden pahimmista takaiskuista.
Vuonna 2021 Fria Moderata studentförbundet ehdotti, että aborttien käytäntöjä tulisi muuttaa. He esittivät, että Ruotsista tulisi ensimmäinen maa, joka sallisi aborttilääkkeiden myynnin ilman reseptiä. Sen sijaan, että naisen tarvitsisi hakeutua lääkärin hoitoon abortin saamiseksi, ehdotettiin, että naiset voisivat itse hakea pillerit, jotka aiheuttavat sikiön hylkimisen.
Sairaanhoitoministeri Acko Ankarberg Johansson (KD) vastaanotti äskettäin loppuraportin aborttilainsäädännön muutoksesta tehdystä selvityksestä. Tämän jälkeen Moderaterna omaksui ehdotuksen, ja vuonna 2023 käynnistettiin “Muutettu aborttilaki” -selvitys, joka juuri toimitti loppuraporttinsa sairaanhoitoministeri Acko Ankarberg Johanssonille (KD). Raportin tulokset ovat huolestuttavia.
Yksi ehdotuksista on, että riittäisi, että nainen saa arvion ja reseptin digitaalisen terveysyhteyden kautta. Tämä eroaa nykykäytännöstä, jossa nainen tarvitsee fyysisen tapaamisen, jossa raskauden kesto määritetään ja arvioidaan tarvetta tukeen sekä selvitetään, onko kliininen abortti sopivampi. Tällä hetkellä ensimmäinen aborttilääkkeen annos on otettava sairaalassa, mikä tarkoittaa, että yhteys on olemassa, jos jotain menee pieleen. Tätä vaatimusta ehdotetaan poistettavaksi.
On yleistä, että naiset luulevat tietävänsä tarkalleen, milloin ovat tulleet raskaaksi, mutta sikiö voi olla todellisuudessa suurempi tai pienempi kuin odotettiin. Mitä tapahtuu, jos itsearviointi menee pieleen? Ilman ultraääniä myös riski sille, että naiset yrittävät salaa lopettaa raskauden ja ottavat pillereitä, vaikka ovat jo liian pitkällä, kasvaa.
Toinen huolestuttava ehdotus on se, että laissa ei enää määriteltäisi, mitkä ammattiryhmät saavat suorittaa abortteja. Tämä ei ole järkevää. Ammattilaiset, jotka suorittavat abortteja, ei saisi vaihdella klinikasta toiseen riippuen johtajan mieltymyksistä tai taloudellisista resursseista.
Malin Lernfelt on kirjailija Liberala nyhetsbyråssa. Koko selvityksen ajan leijuu henki, että aborttia hakevat naiset tulisi ohjata pois terveydenhuollosta, jotta he eivät vie tilaa muilta tärkeämmiltä tehtäviltä ja eivät kuormita turhaan maan naistenklinikoita. Jo nyt monilta evätään kliininen abortti, ja heidät pakotetaan jäämään kotiin odottamaan kehon reaktiota (otettuaan ensimmäisen pillerin sairaalassa). Osa heistä lopulta makaa verilammikoissa kylpyhuoneen lattialla uskoen menevänsä kuolemaan.
Aborttilainsäädäntö on yksinkertaisesti isku naisten turvallisuutta vastaan. Jos se toteutuu, sairaalassa tehtävän abortin saaminen tulee olemaan nykyistä vaikeampaa. Vähemmän vapautta, rajoitettuja oikeuksia ja pahimmassa tapauksessa enemmän naisia, jotka kuolevat. Tämä ei ole askel kohti modernimpaa aborttilainsäädäntöä, vaan paluu aikaan, jolloin naiset eivät voineet luottaa yhteiskunnan tukeen vaan joutuivat selviytymään ”onnettomuuksistaan” parhaan kykynsä mukaan.
