Ruotsin viranomaiset kamppailevat kovasti vähentääkseen syrjäytymistä ja heikkoa integraatiota. Vuonna 2016 voimaan tulleella asuinpaikkalailla pyritään sijoittamaan maahanmuuttajat kunnille, joissa heillä on paremmat mahdollisuudet saada työpaikka ja jossa on paljon luonnollisia yhtymäkohtia enemmistöyhteiskunnan kanssa. Mutta taistelu on vaikeaa.
Tuoreet tilastot lääninhallituksilta osoittavat, että lähes kolmasosa Ruotsiin muuttaneista muuttaa sijoituskunnastaan kolmen vuoden kuluessa. Usein muuttajien suunta on rikkaammista kunnista köyhempiin, joissa yksilön mahdollisuudet kotoutua yhteiskuntaan ovat heikommat.
Yksi syy siihen, miksi vastaanottokeskuksista muutetaan pois, on asuntopula. Kuva esittää kerrostaloja Skellefteån Strömsörissä. Kuva: Yvonne Rönngren
”Katsomme, että alun perin sijoitukset kohdistuvat yleisesti ottaen kuntiin, joilla on paremmat edellytykset ja alhaisempi sosioekonominen haavoittuvuus. Mutta sitten huomaamme, että suurempi osa muuttajista muuttaa kuntiin, joilla on huonommat edellytykset. Lain tarkoitus häviää pitkällä aikavälillä,” kertoi Sandra Lundberg, integraatiokehittäjä Skånen lääninhallitukselta, webinaarissa, jossa uudet tilastot esiteltiin (Dagens Arena 31/1).
Vuonna 2020 Ruotsiin muuttaneista 83 prosenttia sijoitettiin kuntaan, jolla oli alhainen sosioekonominen haavoittuvuus. Vuoteen 2023 mennessä kolmannes oli lähtenyt kunnasta, ja usein sen sijaan valinnut asuinpaikakseen kunnan, jolla oli korkea tai suhteellisen korkea sosioekonominen haavoittuvuus. Lääninhallitusten tilastot eivät kerro syytä siihen, miksi ihmiset muuttavat sijoituskunnistaan pois. Mutta on useita todennäköisiä syitä.
Yksi niistä on asuntopula ja se, että jotkut vuokranantajat eivät hyväksy kotoutumistukea tulona, mikä voi aiheuttaa ongelmia kahden vuoden kuluttua, jolloin kuntien asumisvastuu päättyy ja ihmiset joutuvat etsimään itse asunnon. Tämä on kuitenkin jotain, joka pitäisi voida järjestää kunnan avulla.
Toinen ongelma, joka ajaa muuttajia eteenpäin, on se, kun työmahdollisuuksia ei ole samalla paikkakunnalla, missä asuntoja on tarjolla. Ihmiset muuttavat sinne, missä toivovat löytävänsä työmahdollisuuksia.
Malin Lernfelt on kirjoittaja Liberala nyhetsbyrånilla. Kuva: Mats Edman
Kuitenkin todennäköisin syy siihen, miksi nyanlända muuttavat, on toinen. Se on jotain, mitä voi nähdä aina, kun suuri joukko ihmisiä samasta maasta muuttaa samaan paikkaan jossakin muualla. Ihmiset haluavat asua paikoissa, joissa on kanssakansalaisia, joissa he voivat kuulla oman kielensä puhuttavan ja jossa he siksi kokevat olonsa turvalliseksi. Ei ole sattumaa, että monet Ruotsista Yhdysvaltoihin muuttaneet päätyivät Minnesotaan tai että skandinaaviset eläkeläiset, jotka muuttavat aurinkorannikolle, asuvat samalla alueella. Perustavanlaatuisesti tämä ei ole suuri ongelma.
Se, mikä tekee tilanteesta huolestuttavan nyanlända-muuttajiin liittyen, on se, että etniset enklavit, jotka muodostuvat, eivät usein ole toimivia taloudellisia ekosysteemejä eivätkä riittävän laajoja vaihdannan kannalta enemmistöyhteiskunnan kanssa. Tämä luo maaperän syrjäytymiselle, köyhyydelle ja kurjuudelle, jota on vaikea vastustaa. Lisäksi nämä paikat ovat usein rekrytointiympäristöjä rikollisjengeille.
On tietysti vaikeaa pakottaa ihmisiä jäämään paikkaan, jossa he eivät viihdy. Samalla on kuitenkin täysin välttämätöntä lisätä ponnisteluja estääksemme nyanlända-muuttajien muuttoa syrjäytymisalueille. Tarvitaan sekä enemmän tietoa että tiukempia sääntöjä. Muutoin yhteiskunnalle tai uusille ruotsalaisille ei anneta kohtuullista mahdollisuutta toimia yhdessä.
