Pohjois-Ruotsi nielee makeita valheita kun Tukholma vääntää puukkoa
Ruotsin varapääministeri Ebba Busch piti puheen CES-messuilla Las Vegasissa, jossa hän juhli maan innovaatioita, puhtaan teknologian johtajuutta ja avoimuutta globaalille osaamiselle. Se kuulosti inspiroivalta, mutta kutsutaan sitä nyt niin kuin se oli: suureksi, lihavaksi valheeksi. Todellisuus ulkomaisille osaajille Ruotsissa on kaukana siitä ruusuisesta kuvasta, joka lavalla maalattiin.
Ruotsin ristiriitaiset käytännöt
Jos Ruotsi todella arvostaa kansainvälistä osaamista, miksi se asettaa niin rankkoja rajoituksia EU:n ulkopuolisille työntekijöille? Työlupaa varten yksilön täytyy ansaita vähintään 28 480 kruunua kuukaudessa. Menetä työpaikkasi, ja sinulla on vain kolme kuukautta aikaa löytää uusi työ – muuten uhkaa karkotus. Tämä ei ole tukea; se on aikapommi korkeasti koulutetuille työntekijöille, jotka ovat muuttaneet maapallon toiselle puolelle Ruotsin talouden hyväksi.
Pohjois-Ruotsin tilanne ja Northvolt
Otamme tilanteemme Skellefteåssa Northvoltin kanssa. Saat sanoa mitä haluat akkutehtaan jatkuvista hallinnollisista ongelmista, mutta Northvolt teki ihmeen houkutellessaan osaajia Brasiliasta, Intiasta, Yhdysvalloista ja muualta. Kuitenkin yhtiön kohdatessa taloudellisia vaikeuksia, sadat näistä EU:n ulkopuolisista työntekijöistä jäivät yhtäkkiä työttömiksi ja kohtasivat Ruotsin armottoman kolmen kuukauden säännön. Nämä ihmiset ovat jo osoittaneet sitoutumisensa Ruotsin vihreään siirtymään muuttamalla perheensä maapallon toiselta laidalta Skellefteåhon. Ja nyt? Heidät heitetään syrjään.
Valtion vastahakoisuus
Skellefteån kunta on anellut hallitusta pidentämään tätä rajaa ymmärtäen näiden korkeasti koulutettujen työntekijöiden tuoman valtavan arvon alueelle. Mutta hallituksen vastaus? Hiljaisuus. Sama hallitus, joka väittää edistävänsä innovaatiota, vihreää siirtymää ja fossiilivapaata taloutta, vaikuttaa välinpitämättömältä näiden työntekijöiden tilanteeseen. Hypokriittisuus on silmiinpistävää.
Valtuutetun pääministerin puheessa korostettiin vihreää terästä koskevaa projektia Bodenissa, mutta Northvolt jätettiin huomiotta – vaikka se oli ensimmäinen suuri vihreä sijoitus Norrlandissa. Johtuuko se siitä, että hänen hallituksensa kieltäytyy tukemasta taloudellisissa vaikeuksissa olevaa yritystä? Vai koska he ovat sivuuttaneet ne kansainväliset työntekijät, jotka mahdollistivat sen projektin? Joka tapauksessa, hiljaisuus puhuu paljon.
Osa pohjoisruotsalaisista ystävistäni, joista monet ovat yleensä kriittisiä siitä, miten hallitus on (ei) reagoinut Northvolt-kriisiin, ovat ylistäneet Buschin puhetta.
Olen hieman yllättynyt siitä, että näitä ihmisiä on niin helposti imarreltu, kun heitä kutitellaan leuan alta ja kerrotaan, että he ovat söpöjä. Koska kun verrataan Buschin sanoja hallituksen tekoihin, kontrasti on selkeä. He eivät tee mitään auttaakseen tätä ansioitunutta osaajaa jäämään Norrlandiin, mutta tekevät paljon varmistaakseen, että he lähtevät meiltä. Kerta toisensa jälkeen pohjoinen on valtion petoksen uhri. Norrland nielee makeita valheita, kun Tukholma vääntää puukkoa.
Vihreä siirtymä ja projektien kuten Northvoltin onnistuminen vaatii parhaimpien globaalien osaajien houkuttelemista ja säilyttämistä. Kuitenkin hallituksen jäykät käytännöt ajavat nämä osaajat pois Skellefteåsta. Se on lyhytnäköistä, vahingollista ja perustavanlaatuisesti ristiriidassa Ruotsin kuvan kanssa edistyksellisenä, innovatiivisena kansakuntana.
Jos Ruotsi haluaa jatkaa johtoasemassa puhtaan teknologian ja innovaation saralla, sen täytyy toimia. Kolmen kuukauden viisumirajaa on pidennettävä antaakseen koulutetuille työntekijöille reilun mahdollisuuden. Palkkakatto tarvitsee todellisuudentarkastuksen. Kaikkein tärkeintä on, että hallituksen on tuettava retoriikkaansa teoilla, tukemalla yrityksiä ja ihmisiä, jotka ajavat vihreää siirtymää.
Valtuutettu pääministeri päätti puheensa kehotukseen liittyä ”Team Swedeniin.” Mutta ulkomaisille osaajille ei ole joukkuetta – vain byrokratiaa, hylkäämistä ja välinpitämättömyyttä tästä hallituksesta. Jos Ruotsi todella haluaa kukoistavaa, kestävää tulevaisuutta, sen täytyy lopettaa puhuminen ja aloittaa toiminta.
Mitään vähempää kuin se ei ole vain hypokriisia – se on petos näitä työntekijöitä ja Ruotsin tulevaisuutta kohtaan.
