Skribentti saa suoran vastauksen Norran poliittiselta toimittajalta vapaasta kilpailusta, monopoleista ja vihreästä taloudesta. Kuva: Magnus Hjalmarson Neideman/SvD/TT
Ei Andreas! Kiinalaiset ja amerikkalaiset eivät ole ”kutsuvieraina Euroopassa” tarjoten meille sähköautoja edullisilla kustannuksilla vanhassa, väsyneessä ja ylikulutetussa Euroopassa. He vain harjoittavat perusmuotoista markkinataloutta, dominointia ja monopolia, niin pitkälle kuin säännöt sallivat.
Totta, avoimia markkinoita ja tasapuolista kilpailua on tavoiteltava luonnostaan ja se on päämäärä. Mutta tällä hetkellä kilpailu ei tapahdu tasapuolisilla ehdoilla vaan taustalla on suoria valvottuja tarkoituksia, jotka meidän on tunnustettava ja sopeuduttava niihin. Ja jos yleinen tavoite on saavuttaa vihreä siirtymä ja vähentää fossiilisia päästöjä, silloin markkinat, jotka ovat ”tulvillansa” kiinalaisia ja amerikkalaisia sähköautoja, eivät ole vastaus – päinvastoin.
Kiina vastaa noin kolmasosaa maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä, ja se on tällä hetkellä jopa kärjessä asukasta kohti laskettuna. EU:n jäsenvaltioiden päästöt muodostavat noin kuusi prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä, ja kun tarkastelemme Ruotsia, 64 prosenttia päästöistämme johtuu ruotsalaisesta kulutuksesta sellaisten tuotteiden osalta, jotka on tuotettu muissa maissa.
Ei Andreas, ajattele uudelleen ja ajattele oikein. Meidän on EU:ssa otettava käyttöön tiukempia tuontirajoituksia tuontihiilidioksidin osalta, ja valitsen kutsua sitä ”sijoituksiksi vihreään siirtymään”, se ei ole yritysten omistamista ja johtamista valtion verovaroilla vaan parhaiden edellytysten luomista ja yritysten suojelemista epäoikeudenmukaiselta ja epärehelliseltä kilpailulta.
Ja jos haluat viittauksen ylistykseesi ”vapaasta kilpailusta” (sellaista ei ole – siksi se on naiivia), katso Thatcherin jäljet Britanniassa. Siellä kaikki piti ratkaista ”vapailla markkina-voimilla”.
Vastaus suoraan
Lukijapalautteessa n´Anders on oikeassa monissa asioissa. Tarvitaan vahvempaa ilmastopolitiikkaa EU:ssa ja myös globaalilla tasolla. On myös totta, että kaupalliset yritykset mielellään löytävät tapoja hallita markkinoita tai saada monopolin. Tämä pätee riippumatta siitä, onko heillä ruotsalainen, kiinalainen tai amerikkalainen lippu.
Sen sijaan monopolit eivät ole markkinataloutta. Se on markkinoiden epäonnistuminen. On myös markkinoiden epäonnistuminen, että öljy-yhtiöt eivät joudu maksamaan koko hintalappua siitä, että heidän tuotteensa tuhoavat ilmastoa. Usein markkinoiden epäonnistumiset johtuvat huonosta politiikasta. Se voi esimerkiksi liittyä siihen, että poliitikot yrittävät katsoa tulevaisuuteen ja ennustaa, mikä teknologia ratkaisee yhteiskunnan ongelmat.
Ilmaston uhka vaatii hyvää politiikkaa. Emme kuitenkaan voi tietää, mikä teknologia tai mikä teknologioiden sekamelska ratkaisee sen. Hyvä politiikka ilmaston uhkaa vastaan liittyy siksi panostuksiin tutkimukseen ja päästöjen hinnoitteluun.
Siksi päästöihin liittyvät verot ovat hyvä idea. Tullimaksujen asettaminen tai subventioiden antaminen suosikin suojelemiseksi, jota toivotaan, on monopolien ja hallitsevien yritysten luomista, joita n´Anders ei halua.
Andreas Westerberg, poliittinen toimittaja Norrassa
