Ruotsin äärioikeiston tukema käteispoistumispolitiikka on idioottimainen
”Moikka!” Ihmisten maksaminen palaamaan mahdolliseen vaaraan on huono idea. Kuva: Magnus Hjalmarson Neideman/SvD/TT
Maahanmuuttajat, jotka vapaaehtoisesti palaavat kotimaihinsa vuodesta 2026 lähtien, ovat oikeutettuja saamaan jopa 350 000 kruunua, hallitus ilmoitti viime viikolla. Nykyinen taloudellinen tuki vapaaehtoiseen paluuseen tarjoaa enintään 10 000 kruunua aikuiselta tai 5 000 kruunua lapselta, perheen enimmäisrajan ollessa 40 000 kruunua. Uusi ehdotus edustaa 3 000 %:n kasvua.
Uusi järjestelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2026, heijastaa oikeistohallituksen pyrkimystä vähentää uusien tulokkaiden määrää Ruotsissa, erityisesti niitä, jotka saapuivat hakemaan turvapaikkaa. Paluujärjestelmä on saatavilla vain tietyille ryhmille: pakolaisille, kiintiöpakolaisille, henkilöille, jotka ovat suojelun alaisia, poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa oleville ja heidän perheenjäsenilleen. Tavoitteena on kannustaa näitä ryhmiä palaamaan kotimaihinsa vapaaehtoisesti taloudellisen tuen avulla.
Tämä politiikka on voitto Ruotsin demokraateille, mutta se herättää huolta veronmaksajien keskuudessa. Ihmisten maksaminen Ruotsista lähtemiseen vaikuttaa järjenvastaiselta, erityisesti niille, jotka lähtivät maasta turvaa hakien. Rahallisten kannusteiden tarjoaminen tällaisille pakolaisille voi vaarantaa heidät, sillä he saattavat edelleen kohdata riskejä kotimaissaan. ”Tällainen signaali vaikuttaa negatiivisesti kohderyhmän halukkuuteen tulla osaksi Ruotsin yhteiskuntaa. Tämä voi johtaa seurauksiin kuten alhaisempi työmarkkinoiden osallistuminen ja enemmän rikollisuutta niiden maahanmuuttajaryhmien keskuudessa, joita tuki oli tarkoitettu”, kuten Malin Lernfelt totesi Norranissa eilen.
Lisäksi ne, jotka todella haluavat palata kotimaihinsa konfliktin jälkeen, tulisi tehdä se omalla kustannuksellaan ja omalla vaivallaan. Ruotsalainen taloustieteilijä Joakim Ruist johti hallituksen omaa tutkimusta keinoista, joilla kannustaa enemmän maahanmuuttajia palaamaan vapaaehtoisesti kotimaihinsa. Tutkimus ei tuottanut tulosta: ”Ei voida löytää sellaista menetelmää”. Ruist jatkoi selittäen, että vaikka tällainen politiikka voisi juuri ja juuri kannattaa taloudellisesti erittäin pitkällä aikavälillä, ”se lähettää signaalin tuen kohderyhmälle, että heitä ei toivota Ruotsissa – jopa niin paljon, että Ruotsi on valmis käyttämään suuria summia rahaa päästäkseen heistä eroon”, hän kirjoitti.
Ruist päättelee: ”Mahdolliset suorat taloudelliset hyödyt ovat suurella varmuudella pieniä, kun taas on myös jonkin verran riski yhteiskunnallisesta haitasta suuremmassa mittakaavassa.” Ruist tunnustaa, että koko asia on peitetty harmaan sävyillä ja vaatii harkittua lähestymistapaa. Mutta kun tämä heikko hallitus tekee politiikkaa, hienovaraisuuden ja monimutkaisuuden käsitteet jätetään huomiotta suvaitakseen maahanmuuttajia vihaavat Ruotsin demokraatit.
