Historiallinen tapahtuma on jälleen kääntänyt katseet Pohjoismaihin, kun Kalmarin unionin aikainen yhteistyö on palannut parrasvaloihin. Ensimmäistä kertaa sitten unionin ajan Pohjoismaat ovat yhdistyneet samaan puolustusliittoon, mikä on herättänyt kiinnostusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Pohjoismaat yhteisessä puolustusliitossa
15. syyskuuta SVT:n Agenda-ohjelma esitti erikoislähetyksen yhteistyössä muiden pohjoismaisten julkisen palvelun mediayhtiöiden kanssa. Ohjelman aihe ”Pohjoismaiden vastaus Putinin sotaan” valaisi selvästi, kuinka epäolennainen ja todellisuudesta vieraantunut ruotsalainen rauhanaateli on.
Ohjelma alkoi suomalaisen tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kommentilla, joka on jonkinlainen puolustuspolitiikan rocktähti itäisessä naapurimaassamme. Hän totesi: ”Kyse ei ole siitä, jos, vaan milloin pohjoismaalaiset kansalaiset kuolevat, jos emme tee mitään sen pysäyttämiseksi.” Salonius-Pasternak viittasi siihen, miten venäläiset hybriditoimet voivat vaikuttaa pohjoismaihin.
Ministerien yksimielisyys ja erimielisyys
Kutsuttujen ministerien keskuudessa vallitsi sama yksimielisyys kuin silloin, kun Allianssin johtajat kylpivät porealtaassa. Rauha- ja konfliktitutkija Frida Stranne, joka myös osallistui ohjelmaan, ilmaisi jälkikäteen Instagram-tilillään videoviestissä, että ”tuli viisi yhtä vastaan” (mukaan lukien Salonius-Pasternak). Kuten valtio-opin asiantuntijan tulisi tietää, konsensus on olemassa.
Tai kuten Tanskan ulkoministeri, entinen pääministeri, Lars Løkke Rasmussen (M) ilmaisi sen ohjelmassa: ”Ensimmäistä kertaa 501 vuoteen, Kalmarin unionin jälkeen, pohjoismaat ovat samassa puolustusliitossa. Se on hyvä. Tuntuu turvalliselta.” Näin ajattelee ainakin kaksi kolmesta ruotsalaisesta jäsenyyden vahvistamisen yhteydessä.
Svenska Freds -järjestön puheenjohtaja Kerstin Bergeå ei kuitenkaan jaa tätä näkemystä. Hän oli ohjelman vieraana kommentoimassa, miksi hän piti Ruotsin ja Suomen liittymistä Natoon ”historiallisena virheenä”. Bergeå väitti, että Ruotsi altistaa itsensä suuremmille riskeille ollessaan Naton jäsenenä.
Väittely rauhanaatelin ja puolustusliiton välillä
Bergeå sai välitöntä vastakaikua Salonius-Pasternakilta: ”Suomalaisena reserviläisenä haluan tietää, että meillä on aseita, kun ja jos Venäjä hyökkää kimppuumme. En halua olla rentoutunut ja ilman aseita silloin.” On hämmästyttävää kuulla kahden saman kielen puhujan, jotka ovat kasvaneet samalla Euroopan alueella, kuvaavan maailmaa niin eri tavoin.
Nordic Agenda -ohjelman juontaja Carsten Kjersgaardin ilme muuttui silminnähden, kun Bergeå alkoi puhua. Kjersgaardin reaktiosta voisi tehdä huumorimemeksi. Sekä Bergeån että Salonius-Pasternakin argumentit muistuttavat yhdeksänvuotiaiden lasten piirustuksia rauhanaatelin juhlapäivänä 24. lokakuuta, kansanomaisesti kutsuttuna YK:n päivänä. Ne voidaan tiivistää: ”Miksi kaikki eivät vain puhu keskenään sen sijaan, että sotisivat?” No, koska maailmassa on valtamielisiä diktaattoreita, jotka haluavat sotia eivätkä puhua. Ja koska yksi yhteiskuntasopimuksen perusperiaatteista on, että valtion tulee puolustaa kansalaisiaan, kun nämä ovat vaarassa joutua sodan kohteeksi.
Palava halu kuulla kahden ihmisen, jotka puhuvat samaa kieltä, kasvaneet samassa maantieteellisessä sijainnissa, kuvaavan maailmaa niin eri tavoin. Näytti myös palavan päässä Pohjoismaiden, ehkä maailman, nerokkaimman juontajan Carsten Kjersgaardin, jonka ilme muuttui selvästi, kun Bergeå alkoi puhua. Tämä osoittaa, kuinka syvät erimielisyydet voivat olla, vaikka puhutaan samasta asiasta.
Kaiken kaikkiaan Agenda-ohjelma tarjosi kattavan katsauksen Pohjoismaiden nykytilanteeseen ja yhteistyöhön puolustuspolitiikassa. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme lisää vastaavia ohjelmia, jotka herättävät keskustelua ja tietoisuutta tärkeistä aiheista.
