Tämä on kolumni. Analyysi ja arvioinnit ovat kirjoittajan omia. En tiennyt Bengtistä, että hän rakasti mokkakakkua – täysin epämuodikas leivonnainen, melko hankala valmistaa ja monien mielestä ei myöskään kovin herkullinen. Se oli kuitenkin täysin linjassa kirkkokahviperinteen kanssa, ja sopi hyvin Bengtille, joka oli ammatiltaan pappi. Bengt oli ystäväni Johanneksen isä, jonka kanssa jaamme monia mielenkiinnon kohteita. Politiikkaa ja jalkapalloa, ruokaa ja perhettä. Ja meillä oli onni saada nauttia hyvistä isäsuhdevuosista. Molemmat ovat poissa kuluneen vuoden aikana.
Kun Bengt kuoli viime kesänä ja Johannes kertoi erittäin viehättävän ja hauskan tarinan puoliksi epäonnistuneesta mokkakakusta, jonka Bengt oli yrittänyt tehdä saadakseen reseptin eräältä ikivanhalta naiselta jostain Hallannin sisämaasta puhelimitse, ehdotin, että kokoontuisimme kakkutribuuttiin. Kunnianosoitus Bengtille, ilmaistuna vahvassa kahvissa, kahdentoista kananmunan keltuaisissa ja puolessa kilossa voita. Otamme viikonlopun aikaa.
Perjantai: mantelimarenkikakkupohjat.
Lauantai: suklaakreemi ja voikreemi sekä kokoaminen.
Sunnuntai: koristelu ja nauttiminen.
Jos haluaa syödä mokkakakkua tänään, on tilattava etukäteen joiltakin erikoisasiantuntijoilta tai leivottava itse; se ei ole sellaista, mitä Espresso House tai Gateau tekee. Aikaisemmin Karlskronassa oli konditoria nimeltä Mockatårta. Sitä ei enää ole.
Oliko se hyvää? Absoluuttisesti. Lapsuuden pettymysten tunne (tässähän on KAHVIA!!!), joka muuttui aikuisen arvokkaaksi arvostamiseksi.
Mutta – tämä oli todella vaikeaa saada onnistumaan. Voikreemi hyytyi inhottavaksi mössöksi kerta toisensa jälkeen. Johannes vispasi sinnikkäästi, kun taas minä hyökkäsin puhelimen kimppuun ja googlasin epätoivoisesti ”kuinka pelastaa” aikomuksenani täydentää sanalla ”voikreemi”, mutta Google oli nopeampi automaattisine ehdotuksineen: avioero, haljennut majoneesi, linnunpoikanen, orkidea ja pilalla oleva bearnaisekastike.
Lopulta metodilla ja päättäväisyydellä kreemi sekoittui. Ensimmäinen temppu, lämmittää nopeasti osa hyytynyttä ja sitten palauttaa se vispatessa, yritimme kuusi kertaa. Jälkeenpäin ymmärsimme, että olimme olleet liian varovaisia lisätessämme voita kananmunakreemiin – ilman tarpeeksi rasvaa emulsiolla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Joten lopulta heittäessämme kaiken varovaisuuden nurkkaan ja lisätessämme jäljellä olevan voin kerralla näimme taikaa silmiemme edessä. Kiiltävä, sileä kahvivoikreemi kuin tyhjästä. Suuri voitto.
Ruokakemiaa. Tai ehkä se oli Bengt, joka siirsi molekyylejä mokkahimmeliltä.
Itse prosessi sitten? Kyllä, vispaamista ja kaatamista ja säätämistä, joka sai neljä kättä tuntumaan ehdottomana miniminä. Älkää yrittäkö tätä yksin, se on vankka suosituksemme!
Reseptin löydät etsimällä ”Carl Oskarsin mokkakakku”. Mutta jos mietit tarkemmin, ehkä et haluakaan tehdä mokkakakkua tänä viikonloppuna – vaan sen sijaan toisen leivonnaisen tai ruoan, jota vahvasti liität henkilöön, joka ei enää ole kanssanne. Jossain vaiheessa on varmasti aika kunnioittaa isääni samalla tavalla, mutta hän ei ollut yhtä innokas makeisiin. Jotta se olisi todella oikein, meidän pitäisi ehkä aloittaa sytyttämällä hiiligrilli. Sitten näemme.
P.S. On vielä yksi temppu, kun voikreemi ei suostu yhteistyöhön. Vispaa joukkoon pieni tilkka väkevää alkoholia. Sitä tarvitaan yleensä hyvin vähän eikä vaikuta makuun.
