news-20092024-084021

Yhteistyö kuntien kanssa parantamaan lähisairaanhoitoa

Maria Lundqvist Brömster (L) korostaa debattikirjoituksessaan useita tärkeitä osa-alueita, joiden parissa tarvitsemme työskennellä terveys- ja sairaanhoitosektorilla voidaksemme tarjota hyvää hoitoa kansalaisille ja ollaksemme houkutteleva työnantaja. On kuitenkin huomionarvoista, ettei Lundqvist Brömster vaikuta tuntevan lähisairaanhoidon käsitettä eikä siihen liittyvää työtä. On merkittävää, että Lundqvist Brömster ei mainitse kuntien tärkeää roolia eikä henkilökeskeisyyttä, jotka ovat kaksi äärimmäisen tärkeää peruspilaria lähisairaanhoidon osalta.

Lähisairaanhoito on laaja prosessi ja muutos, joka on käynnissä koko maassa. Lähisairaanhoito ei tarkoita uutta organisaatiota vaan uusia työtapoja perusterveydenhuollossa. Tämä voi olla haastavaa sekä meille poliitikoille että terveys- ja sairaanhoitoalan työntekijöille.

Väestön ikääntyessä ja vähemmän ihmisiä huolehtimassa enemmästä tarvitsemme terveys- ja sairaanhoitoalalla sekä taloudellista että henkilöstöön liittyvää muutosta. Meidän on käytettävä resursseja tehokkaalla tavalla ja niin, että ne hyödyttävät kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla.

Puhuttaessa perusterveydenhuollosta moni ajattelee varmasti omaa terveysasemaansa tai terveyskeskustaan, mutta tämä on vain osa sitä terveydenhuollon tasoa, jota kutsutaan perusterveydenhuolloksi. Vastuu perusterveydenhuollosta on jaettu alueiden ja kuntien välillä, ja tällä hetkellä kunnat vastaavat 37 prosentista Ruotsin perusterveydenhuollosta. Siirtyminen lähisairaanhoidon suuntaan ei ole jotain, minkä alue voisi hoitaa yksin, vaan on välttämätöntä tehdä tämä yhdessä maakunnan kuntien kanssa.

Lähisairaanhoidon keskiössä on potilas. Vaikka vakituinen lääkärikäynti on osa tätä, olemme tehneet päätöksiä terveys- ja sairaanhoitokomiteassa, että tavoitteena on saavuttaa Socialstyrelsen suosittelema vakituinen lääkärikontakti. Mutta potilailla, joilla on monimutkaisia hoitotarpeita, tarvitsemme myös yhteistyötä voidaksemme ottaa huomioon potilaan elämäntilanteen ja hoitotarpeet.

Kuten ei ole yksinkertaista ratkaisua hoitaa potilasta, jolla on monimutkaiset hoitotarpeet, ei ole yksinkertaista ratkaisua siihen, miten 15 kuntaa ja yksi alue voivat siirtyä lähisairaanhoidon suuntaan. Västerbottenin ja västerbottningeille sopivan tavan löytäminen on monimutkainen prosessi, jossa työ ja muutos tapahtuvat tässä ja nyt.

Anna-Lena Danielsson (S), maakuntaneuvos ja terveys- ja sairaanhoitokomitean puheenjohtaja

Kuntien rooli lähisairaanhoitoprosessissa

Kuntien rooli on korvaamaton osa lähisairaanhoitoa. Kunnilla on merkittävä vastuu perusterveydenhuollosta ja sen kehittämisestä. Yhteistyö kuntien kanssa on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, että lähisairaanhoidon prosessi etenee sujuvasti ja tehokkaasti.

Kunnilla on ainutlaatuinen näkökulma paikallisiin terveys- ja hoitotarpeisiin, ja he voivat tarjota arvokasta tietoa siitä, miten lähisairaanhoitoa voidaan parantaa ja tehdä entistä henkilökeskeisemmäksi. Kuntien osallistuminen lähisairaanhoitoon on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan taata, että jokainen potilas saa tarvitsemansa hoidon ja tuen omassa ympäristössään.

Kuntien ja alueiden välisen yhteistyön vahvistaminen on avainasemassa lähisairaanhoitojärjestelmän kehittämisessä. Kuntien ja alueiden on työskenneltävä yhdessä luodakseen saumattoman ja tehokkaan hoitoketjun, joka palvelee parhaiten potilaiden tarpeita.

Potilaskeskeisyys lähisairaanhoitoprosessissa

Potilaskeskeisyys on olennainen osa lähisairaanhoitoa. Potilaiden tarpeiden ja toiveiden huomioiminen on ensisijaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että jokainen potilas saa yksilöllistä ja laadukasta hoitoa.

Lähisairaanhoito pyrkii tarjoamaan potilaille mahdollisuuden osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Potilaiden kuuleminen ja heidän mielipiteidensä arvostaminen ovat keskeisiä tekijöitä lähisairaanhoitoprosessissa.

Potilaskeskeisyyden edistäminen vaatii yhteistyötä eri terveydenhuollon ammattilaisten välillä sekä potilaiden ja heidän läheistensä kanssa. Kokonaisvaltainen ja yksilöllinen hoito on keskeisessä asemassa lähisairaanhoitojärjestelmän kehittämisessä.